Ilman itsetuntoa syrjäytettynä

Kaivoin eilen esiinvuodelta 1980 sosiologian lopputyöni Tampereen yliopistosta nimel-
tään Skid-row alkoholistin osakulttuurista irrottautumisen ja yhteiskuntaan paluun vaikeu-
det. Olin kirjoittanut niin hienoa tekstiä, etten pikalukemisella ymmärtänyt siitä mitään.
Todella mielenkiintoista oli, että keinot, joita ehdotin ova käytössä vasta 2000-luvulla, lu-
kuunottamatta Turvatupaa, jossa ne olivat käytössä jo 80-luvulla yhtään liioittelematta.
Toisaalta oma kehu haisee, joten se siitä ja sen kestävyydestä.

Lopputyöni kaivoin esiin Turvatuvan historiikin tekijää varten ja myös omaa sukellustani
historiaan varten. Tänään aloitettiin haastattelullani ja eihän se valmiiksi tullut, vielä jat-
kuu myöhemmin. Olen pohtinut jo pitkään alkoholistin toipumisen ongelmia erityisesti
silloin, kun ihminen on syrjäytetty yhteiskunnan valtavirrasta ja hänen itsetuntonsa on poh-
jassa. Idean tähän ajatuskuvioon sain parilta Minnesota-hoidon kautta toipuneilta, jotka
kertoivat ensimmäisen raittiin vuoden olleen hirveä itsesyytösten ja siitä johtuvan ahdistuksen
ja kelpaamattomuuden tunteista johtuen. Tavanomainen ajatusmalli on, kun alkoholisti
alkaa toipumaan ja saamaan asioita jonkinlaiseen järjestykseen tapahtuu ratkeaminen,
hän tuntee itsensä varmaksi ja normaaliksi ja sen kunniaksi on syytä juoda. Käännän tämän
kuvion toisinpäin. Olen varma, että ratkeaminen johtuu siitä, että itsetuntoa vailla oleva
juoppo pikemminkin rankaisee itseään onnistumisista, koska ei ole sen arvoinen. Juomi-
nen on vanha hyvä konsti kaikkiin ongelmiin ja vaivoihin. Erotan toisistaan alkoholin juo-
misen halun ja himon ja toisaalta tavat ratkaista pulmatilanteita. Tässä tarvitaan poisop-
pimista vanhoista tavoista ja toimintamalleista. Jotakin tarvitaan tilalle, ettei tyhjiö täyty
vanhoilla kaavoilla. Muistan hyvin kun aikoinaan lopetin tupakanpolton, miten paljon se
aiheutti lisää aikaa, joka piti täyttää. Päiväjärjestystä piti siis viilata ja järjestää uudestaan.
Poltin kylläkin 2,5 askia päivässä. Tästähän tulee hyvin toimiva oravanpyörä, rankaistaan itseä juomalla ja se taas aiheuttaa itsesyytöksiä ja ahdistusta juomisesta. 

60-luvulla, kun ympäri Suomea alettiin perustaa hoitokoteja, puolimatkantaloja, alkuunpani-
joina olivat alkoholistit, jotka halusivat lopettaa juomisen, samat ihmiset, jotka perustivat 
esimerkiksi A-kiltoja. ja olivat usein työntekijöinä näissä paikoissa. Julkinen päihdehuolto
karsasti näitä Koskenkorvan pitkän linjan käyneitä. Olen joutunut yhdessä vaiheessa työskentelemään henkilön kanssa, joka piti näitä vertaisia pikemminkin vahingollisina
toipumiselle. Tätä jatkui pitkälle 2000-luvulle. Julkinen puoli halusi tiukasti pitää vertaiset
erillään oikeasta päihdehuollosta. Mutta kuinka ollakaan ja voi kauhistus joskus 2008 tai
2009 kaikki muuttui, yhtäkkiä vertaisista tuli hovikelpoisia. En millään jaksa uskoa tällaiseen
ajattelutavan muutokseen. Uskon vakaasti, että suurempi syyllinen on raha. Vertaiset teke-
vät työtään sydänverellään ja tämä voisi olla laman aikaan toimiva konsti säästää päih-
demenoissa.