Työn palkitsevuudesta

Mihin vielä päädynkään muutaman vuoden kuluttua, kun jo tänään sain komeimman pokaalin minkä
olen 31 vuotisellani urallani sosiaalityöntekijänä saanut. Henkilö, jonka taistelua alkoholismin syövereis-
sä olen seurannut välillä tukien välillä kauhunsekaisin tuntein. Välillä on olleet palikat hukassa, välillä
pää täynnä perkeleitä, välillä itse rakentaja hukassa. Juuri kun näytti jo siltä, että tulee taas limbo monen
limbon jälkeen, sain tänään häneltä viestiä, piirustukset ovat löytyneet ja miten Rubikin kuutio rakennetaan.

Minun tehtäväni ei ole tehdä mitään valmista, vaan kuljettava rinnalla, tuettava tarvittaessa ja toivottava,
että toipuja oivaltaa palikoiden oikean järjestyksen. Hänen kohdallaan näin on tapahtunut ja hän on
sen itse tehnyt. Ei voi päästä päämääräänsä, jos ei tiedä mistä on tulossa ja minne on menossa tai edes
olenko se minä. Vaikka matka on vasta alussa, päämäärä on selvillä.