Hyvää ja kaunista

Vie päivä pilvet pois ja valtamerta uin
En jäänyt liejuun rapakon
On poissa kaikki mihin ennen turhauduin
Pukeudun kunnes olen alaston
(Juice Leskinen)


Masennukseni rankimmassa vaiheessa työterveyslääkärini sanoi minulle kirjoitettuaan pari kuukautta
lisää sairaslomaa: Masentunut ei voi hoitaa toisia masentuneita.Olin silloin helpottunut. Nyt olen pelkäs-
tään tyytyväinen, että se hoitui näin kuin hoitui. Siitä on nyt 3,5 vuotta, lääkkeet, sairaslomat, kuntoutus-
rahakausi, osatyökyvyttömyyseläke, terveen paperit. Ainoana näkyvänä asiana on estolääkitys, joka
saattaa pysyä loppuelämän, mutta entä sitten. Nyt jälkikäteen olen ihmetellyt, millä tiedolla ja kokemuk-
sella olen pystynyt ihmisten asioita hoitamaan aikaisemmin.Vasta näiden kokemusten kautta olen pääs-
syt sinne ihmisessä, mitä en tiennyt ennen olevankaan, olen myös ymmärtänyt vertaisuuden merkityksen
oli sitten kysymys alkoholismista tai masennuksesta.

Työhön on tullut aivan uusia ulottuvuuksia, olen joutunut ottamaan kalenterin käyttööni, ensi kertaa elä-
mässäni. Tämä ei johdu, pelkästään, unohtelemisesta. Tänään tuli yksi verkostopalaveripyyntö ja huoma-
sin minulla olevan lähes kolmannes päivistä seuraavan kuuden viikon aikana ohjelmoituna. Kaiken lisäksi
nämä koulutukset, palaverit, tapaamiset ja muut eivät ole pakkopullaa, vaan suorastaan hingun päästä
niihin mieli avoinna. Tajusin myös äskettäin, että kupolianikin hoitaa viisi ihmistä, yksi maksusta ja neljä
miten sen sanoisin, lähinnä lähimmäisenrakkaudesta, joille toivon pystyväni itse antamaan jotakin. On hy-
vin tärkeää, että kenellä tahansa on ympärillään ihmisiä, joille voi välillä kaataa laskiämpärinsä, ja joilta
sietää kritiikkiä, se on yhtä tärkeää kuin kuunteleminen. Keskinäisen kehumisen kerhoilla on yleensä
vain todellisuudesta pois harhauttavaa vaikutusta.

Kun maanantaina laitettiin Turvatuvan historiikkia alulle, tajusin monia asioita vuosien varrelta kontra
nykyinen päihdehuolto, miten edistyksellisiä meillä on oltu. Tunsin suurta ylpeyttä siitä mitä olemme
saaneet aikaan. Meillä verkostoiduttiin paljon ennen kuin kukaan oli koko sanaa suustaan päästänyt,
meillä tehtiin kuntoutumissuunnitelmia jo 70-luvun puolella ilöman minkäänlaista ohjausta, löysin kysei-
set suunnitelmat sukeltaessani historian syövereihin. Me olimme ensimmäinen hoitokoti Suomessa, jossa miehiä ja naisia asui samassa talossa ja samassa huoneistossa, eikä ongelmia ole tähän päivään asti
ollut. Meillä on myös suoritettu Suomen ensimmäinen yhdyskuntapalvelu. Täysin olin unohtanut senkin,
että tein yhteiskunnallisen tutkinnon lopputyön nimeltä Skid-row alkoholistien yhteiskuntaanpaluun vai-
keudet haastattelututkimuksena Turvatupa ry:n hoitokotien asukkaista. Näitä asioita muistellessa jää-
vät oikeutetusti taka-alalle ne tapahtumat, joissa kuvaannollisesti yritettiin laittaa pommia nurkkamme
alle.Rinnuksiamme koristavat kaksi voitettua taistelua Ruissalon huoltokodin säilyttämisen puolesta 90-
luvulla.

Tulevaisuus saattaa tuoda paljon mielenkiintoisia uusia asioita. Virityksiä on moneen suuntaan, Kokenet
verkkopalvelua, jotakin uutta Risen suunnalta ja pientä värinää on Salon A-klinikkaa kohti. Edelliset
ovat unelmia, toiveita ja kangastuksia, joista voi tulla jotakin tai sitten ei. Ja tietysti Turvatupa ry 50 v.
2015 on tosi iso asia. Haastatteluun on tällä hetkellä lupautunut nelisenkymmentä ihmistä.