Kun kyyneleet on ehtyneet, silmiä aristaa, pienessä päässä perkeleet korkkia naristaa, päälleni tuhkaa karistaa (Martti Syrjä)

                      Minun on pitänyt kirjoittaa tänne jo pitkään naisten alkoholismista yhteiskunnallisten ja
sosiaalisten näkökohtien kannalta. En puhu naisten eurosta tai muusta, jossa naiset eivät ole tasa-arvoi-
sia. Tässä on ertyisesti kyse siitä, miten paljon vaikeampaa naisen on palata "kunnollisten" ihmisten kir-
joihin toipuessaan. Onhan se toki mahdollista tietenkin, mutta paljon vaikeampaa kuin miehillä.

                       Naisen rooli ihmisenä ja äitinä on niin vahvasti kiinni perheen rooleissa edelleen. Naisen kuuluu laittaa ruokaa, pestä pyykit jne myös työpäivän jälkeen. Entäpä sitten kun viina alkaa maistumaan.
ja vaikuttamaan perheeseen. Puhun tässä oman työni kautta tulleen kokemuksen nojalla.Jossakin vaiheessa todennäköisesti lapset otetaan huostaan tai avioeron yhteydessä määrätään isälle. Käytännössä tämä
tarkoittaa, että nainen saa huono äidin = ihmisen leiman, joka ei lähde pois. Hän saa tavata lapsiaan ehkä
valvotusti joskus harvoin. Hänestä ei ole mihinkään. Alkoholi on vaihtelevasti elämässä mukana ja elä-
mänhallinta sekalaista. Olen vakaasti sitä mieltä, että syyllisyys ja häpeä siitä, ettei ole pystynyt huolehti-
maan lapsistaan, vaikeuttaa paljon alkoholismista toipumista, koska häpeä ja syyllisyys menevät kaiken
muun edelle. Uskon että lapsista luopuminen vie naisen itsetunnosta loputkin ja hän alkaa rankaista itseään
juomalla pahoista teoistaan, enkä todellakaan tarkoita, että jos ei pysty huolehtimaan lapsistaan, heitä ei
pitäisi huostaanottaa, en todellakaan.Uskon kokemukseni perusteella, että jokainen äiti kaipaa lapsiaan.
Kun nainen tulee asumaan asumispalveluun ja järjestää huoneensa, tärkein asia on laittaa lasten kuvat
näkyville ja hän haluaa esitellä kuka kukin on. Jos elämän polku on mutkallinen ja nainen hävinnyt juo-
pottelureissuillaan maailman tuuliin, mutta tavarat ovat jääneet asuinpaikkaan, ensimmäinen ja tärkein
mitä hän kysyy on, että ovathan lasten kuvat tallessa. Tänä kesänä eräs nainen soitti parikolme kertaa
viikossa ovathan lasten kuvat tallessa. Huonekaluilla tai kela-papereilla ei ollut väliä, valokuvilla oli.
Tähän asiaan hoidoissa pitäisi keskittyä entistä enemmän, nimenomaan naisilla, koska syyllisyy ja itsensä rankaisemin on nimenomaan naisten toipumista vaikeuttava asia. Kuntoutushoidoissa on runsaasti vain
naisille tarkoitettuja hoitoja, mutta kun maailma ei toimi niin. En mitenkään halua väheksyä naisten ryhmiä,
koska ne ovat monille ainoa tepsivä hoito. Tärkeämpää on löytää luotettava ja samaa kieltä puhuva
hoitotaho. Nainen-nainen asetelmassa tulee mielestäni helpommin jonkinlaista vastakkainasettelua ja
moralisointia, sukupuolella ei mielestäni ole mitään tekemistä asian kanssa. Kerron yhden tositapahtuman.
Kauan sitten kun tulin töihin portailla istui yksi naisasukas ja kehotin tulemaan sisälle toimistoon, mutta
hän sanoi muuten vain istuskelevansa. Päästettyäni edellisen työntekijän vapaalle, naisen, ovikello soi
välittömästi ja istuskelija astui toimistoon. Voisitko millään lainata hiukan rahaa, kun minun pitäisi ostaa
tamponeja ja olen aivan rahaton. Saat takaisin ylihuomenna kun on kelapäivä. Olin ilmeisesti liian kauan
hiljaa, kun hän sanoi: Sinähän tiedät, kun olet naimisissa. Olin todella otettu. Tästä käy mielestäni hyvin
ilmi samaa sukupuolta olevien epäammatillinen kuten moralisointi, käyttäytyminen. Tämä pätee samalla tavalla mie-mies asetelmissa.

Tässä oli joitakin havaintoja ja ajatuksia, joihin toivoisin kommentteja. Haluaisin tietää olenko aivan
metsässä vai enkö näe metsää puilta.

Sinua muistelen, sinut päästäni puistelen (Martti Syrjä)

Olen ilmestymisestä lähtien Suolaista sadetta biisiä kertomuksena alkoholismista toipumisesta.