Teatteria ja löytölapsia

       Hyvän näytelmän tuntee siitä,että se antaa eväitä elä-
mään ja virkistystä ja voimia arkeen ja tunteen siitä, ettei
ole yksin, vaikka joskus siltä tuntuisikin.Se myöskin antaa aja-
tuksia ja virikkeitä vielä ajankin kuluttua. Huonon teatteriesi-
tyksen tunnistan siitä, että se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eikä herätä ajatuksia eikä seuraavana päivänä muista, mitä on nähnyt ja kuullut.

       Tampereen työväenteatterin Kellariteatterissa eilen nä-
kemäni Sirkku Peltolan Ihmisellinen mies on kertomus nyky-yhteiskunnan voitontavoittelusta ja niiden ihmisten syrjäyt-
tämisestä, jotka eivät pysy tahdissa mukana tai ymmärtävät elämän tarkoituksen toisin kuin ne joiden tahdissa yhteiskuntaa viedään
"eteenpäin". Tätä kuvaa hyvin, kun vähän ennen äkillistä kuole-
maansa Raine vastaa pojantyttärelleen Raisalle tämän kysyessä mitä elämä on, että sitä että elää.Rainen elämäntehtävä on olla
hyvä ja auttaa ihmisiä oman elämänsä kustannuksella, ihmisiä,
jotka ovat elämässään jääneet yhteiskunnan laidoille tai ulko-
puolelle, Alkoholisoitunutta vuokraisäntää,psyykkisesti sairasta
asiakasta (Raine on ihmeimurikauppias), jolta on katkaistu säh-
köt ja kaikki asiat sekaisin,peliongelmaista työnantajaa,läheisriippuvaista poikaansa, miniää, joka on epävakaa eikä siedä hyvyyttä, lapsenlasta, joka on murrosiän
pahimmissa myrskyissä. Kun Raine kuolee, kaikki ovat hämmentyneitä, koska heidän elämältään on pohja pois, mutta he
muistavat, mitä Raine opetti,askel askeleelta, vähitellen. Toi-
saalta osa on kiitollinen osa tuntee syyllisyyttä kuten Kale,
että olisi voinut pelastaa Rainen, jos ei olisi ollut juomassa.
Toisaalta Raisa sanoo tärkeimmän laulettuaan hautajaisissa Rai-
nen muistoksi laulun. Hän kiittää Rainea siitä, että tämä antoi
Raisan olla ja murjottaa,kulki rinnalla ja eli mukana,ainoana.
Raisa oli myös ainoa, jonka suru oli täysin pyyteetöntä rakastavaa surua, koska Raine antoi hänelle tarkoituksen elää
ja aikaa ja tilaa kasvaa ihmisenä.Aivan lopussa, kun Raisan äiti
on lähtenyt,koska ei kestänyt elämää, jossa ei ole hyvyyttä,
vaikkei sitä halunnutkaan ottaa vastaan,Raisa kysyy isältään ha-
luaisiko tämä äidin palaavan. Isä sanoo ettei tiedä, johon Raisa
sanoo toivovansa äidin palaavan.Konkreettista syytä miksi en
osaa selittää muulla kuin äidin ja lapsen yhteydellä.

Menneen viikon esilläolleimpia uutisia on ollut varsinkin 
iltapäivälehdistössä kuukauden ikäisen vauvan löytyminen kerros-
talon edestä penkiltä. Näissä jutuissa tärkeimpiä pointteja
ovat aina olleet moralisointi, tuomitseminen ja äidin huonoksi
ja arvottomaksi, ajatuksissa myös todennäköisesti juopoksi ja 
narkkarihuoraksi, julistaminen. Tällaisista asioista kirjoitettaessa unohdetaan lähes aina, että ei ole yhtä tai kahta asiaa, mitkä tähän ovat johtaneet ja varsinkin äiti jätetään
oman onnensa nojaan. Toinen lehti otsikoi tähän tapaan: saako äiti vauvansa takaisin, hylkäsi vauvansa 4 päiväksi. Ja toinen kirjoitti, että poliisi on kuulustellut äitiä ja tämä katuu sy-
västi tekoaan.Paljon tärkeämpää kuin julistaa äiti epäkelvoksi ihmiseksi olisi selvittää, mikä on aiheuttanut sen ettei äiti
ole pystynyt kertomaan asiasta kenellekään eikä käynyt neuvo-
lassa tai kertonut ystäville vanhemmille jne. Mikä on aiheuttanut
tämän umpikujan? Olemme olevinamme hyvä yhteiskunta, jossa kaikkien on hyvä olla, kun vain hoidamme asiamme kunnolla. Juuri
niin, entäpä jos kaikki ei menekään kuten paragraafit sanovat,
entäpä jos olenkin se neliskanttinen palikka ja reikä on pyöreä.
Entäpä, jos ei olekaan Rainen tapaista ihmistä, joka auttaa oman
elämänsä kustannuksella. Asiahan on hyvin yksinkertainen, otetaan
huostaan ja sijoitetaan. Äidillä ei ole väliä enää,hän on tiensä
valinnut menköön juoppokaveriensa luo. Vai onko??